+/-

Mitäs tässä osaisi sanoa… Edellisen postauksen jälkeen elämä on ollut täynnä tavallista arkea, paskoja yllätyksiä ja mukavia viikonloppuja ja iltoja.

Miinusta

Paskat yllätykset on (ylläri ylläri!!!) tulleet host perheen suunnalta. Joku pari viikkoa sitten sain sähköpostin (ja tekstiviestin jossa kehoitettiin tarkistamaan sähköposti) host isältäni jossa ilmoitettiin että saan pakata kamani 10 päivää ennen kuin miun työt pitäisi sopimuksen mukaan loppua. Keskustelin asiasta aluevalvojani kanssa mutta ilmeisesti järkestö ei mahda asialle mitään (ei sille että miun täytyi etsiä itselleni majapaikka niiksi kymmeneksi päiväksi eikä sille että menetän viikon palkan ), koska perhe ei ole ottamassa järjestön kautta uutta au pairia. Eli toisin sanoen perheen viimeiselle au pairille voi tehdä mitä vaan ilman seukrauksia. Eikös ole mahtavaa? Ja kaiken hyvän lisäksi, perhe valehteli miulle kun kysyin miksi miun pitää lähteä. Mutta ei siitä sen enempää. Ja he vielä odottavat miun kunnioittavan heitä. Mutta vähän hankalaahan se on, kun jos host äiti olisi jäänyt lomalle (tämä oli siis perheen kertoma syy siihen että joudun lähtemään ajoissa) kuukautta aiemmin, miut olisi potkaistu pihalle jo kesäkuun alussa, jolloin miulle ei olisi enää ehditty etsiä uutta perhettä. Eikä perhe viittinyt mainita asiasta aikaisemmin kun oisin voinu vaikka haluta vaihtaa perhettä. Mutta miulla on sentään majapaikka niille kymmenelle päivälle. E:n ihana host perhe sanoi että tottakai saan olla siellä sen ajan kun tarttee. Oli mahtavaa kuulla se. Iso huolenaihe on poissa päiväjärjestyksestä Ja vaikka menetänkin sen viikon palkan niin ainakin työt loppuu aikaisemmin kuin odotin.

Toinen ihana ylläri oli, kun olin jo sopinut host isäni kanssa että menen kaverin luo grillaamaan lauantaina eikä heillä ollut mitään sitä vastaan. Mutta eilen illalla sainkin viestin että olen töissä koko lauantain. Ja miksi? Koska host äiti ei viitsi itse kokata vierailleen (joita on kutsuttu 35 + avecit) ja tahtoo että mie oon grillaamassa hänen työkavereilleen ja avaamassa ovea. Ja au pairin hommahan on huolehtia lapsista, ei vanhempien juhlista. Eipä siinä mitään jos olisivat sopineet asiasta vähän aiemmin miun kanssa ja jos miun ei tartteis huolehtia koko seurueelle grillaamisesta. Enkä muuten ole koskaan käyttänyt host perheeni grilliä, joka on kuulemma vanha ja jonka keskellä ei oikein voi kuulemma grillata jostain syystä. Eikä miulle suvaita vieläkään kertoa mitä miun pitää kokata. Olisi ihan kiva tietää niin voisi prepata ruuat valmiiksi ja ainakin ostaa ainekset ennen kuin tulee ihan järkyttävä paniikki hommata kaikki kamat.

Plussaa

Mutta enää 33 päivää ennen kuin pääsen taas Chicagoon ja sieltä sitten road tripille. Ja vain 23 päivää siihen kuin ennen kuin pääsen tästä perheestä eroon lopullisesti! Ja 61 päivää siihen kun jätän Yhdysvaltain maaperän ja 62 päivää siihen kuin lasken jalkani koti-Suomen maaperälle ensimmäistä kertaa yli vuoteen. Nään kaverit ja sukulaiset! Ja pääsen elämään vapaata elämää. Ei enää rajoituksia auton käyttöön tai siihen kenet saan kutsua vieraaksi kotiini.

Viikonloput on yleensä mukavia. Ei töitä (useimmiten), ei perhettä… Viime viikonloppuna oli au pair tapaaminen Central Parkissa, ja se sunnuntai oli paras päivä vähään aikaan. Vaikka taas olinkin ainut ei saksalainen tapaamisen jälkeen, niin enimmäkseen keskustelut oli enkuksi niin en ehtinyt turhautua kun en ymmärtänyt mistä puhuttiin. Oli ihan mahtava päivä vaikka olikin hiostava ja kuuma ilma (no sehän on hyvä syy mennä juoksemaan suihkulähteiden alle eikös?). Ja illalla kahdeksan hengen voimin dinnerille miun suosikkipaikkaan
Eikä lauantaikaan ollut yhtään hassumpi. Mentiin E:n kanssa natustelemaan ties mitä Scarsdalen puistoon ja sieltä dinnerille Miken kanssa UNO Chicago Grilliin ja sieltä vielä kanta Starbucksiin Frappuccinoille. Viikonlopuilla pärjää jo pitkälle Ja loppuviikosta voi ajatella että kohta se viikonloppu jo koittaakin.

Ja kavereiden kanssa on aina mukava jutella, oli se sitten Skypen, mesen tai Facebookin välityksellä. Piristää kun huomaa etteivät kaikki ole ihan unohtaneet miuta

Ja vaikka lauantain grillausilta kavereiden kanssa miun osalta näköjään peruuntui, olen sunnuntaina kuitenkin menossa samaiselle kaverille katsomaan socceria (tiedän, se on jalkapalloa, mutta täällä eurooppalaisen jalkapallon kutsuminen jalkapalloksi on liian hämmentävää, joten soccer it is) kun tv:stä tulee Saksa vs Joku. Olen siis hyvin asiasta perille. Menen sinne vain seuran vuoksi.

Sunday

P.S. Olihan miulla tässä välissä yksi keskiviikko vapaata ja uima-allas takapihalla on auki joten ei tämä elämä ihan niin kurjaa tällä hetkellä kumminkikaan ole. Piti päässä vaan valittamaan vähän.